Verhot vol xx

Vihdoin tein verhot loppuun olohuonessa. Yksi ikkuna siis oli ilamn verhoja. Aloitin projektia viime kesänä, eikös 7 vuotta ole ihan sopiva aika pohtia millaiset verhot sitä haluaa.. Kangaskin on marinoitunut ties kuinka monta vuotta, todennäköisesti 6 vuotta. Se on ihana, pellavamainen, käsinkudotun oloinen kangas, jopa sopii hiensoti vanhaan taloomme.

Tein siis kesällä jo terassin oven eteen ja päätyikkunaan verhot. Laitoin niihin elämäni ensimmäiset purjerenkaat, ja jestas ne on kauniit, sopivat ja helpot! Suosittelen.

Kankaan ostin joskus silloin kauan sitten paikallisen kangaskaupan muutto- tai loppuun myynnistä. Anyway, ostin siis silloin 16m kangasta yhteensä kun en osannut päättää ja hinta oli kohdallaan, 5€/m. Toinen ostamistani kankaista oli Vallilan, toinen jotain muuta. Ja enhän mä nyt enää muista kumpi on kumpaa. Se toinen pitäis vielä askarella hallin verhoiksi. Jos joskus kehtais.

Verhojen ompelussa on se ärsyttävä puoli, et pitää ommella pitkiä suoria ja se tuntuu jotenkin loputtomalta. Ja nytkin tarkkaavaisuuden herpaantuessa, tein toisen alapäärmeen oikealle puolelle. Hyvä, hyvä. Nyt just en ala purkamaan ja korjaamaan, ehkä joskus. Äidin sanojen mukaan eletään, tyhmä ei tajuu ja viisas ei virka mitään. Eli luotetaan ettei siitä kuule mitään. Niin lattianrajassa se on, et tuskin esittelemättä hyppää kenenkään silmille.

Kuvia ei voi ottaa, kun olohuone on niin sekainen. Mutta nää verhot mätsää kivasti sohvan tyynyjen kanssa.

Syyslomailua

Työt haittaa harrastuksia, ja en ole ehtinyt ompelemaan oikeastaan lainkaan. Loman alettua, otin heti kankaita esiin ja ompelin muutaman tunnin. Tehokkaana apulaisena toimi 5-vuotias poikani. Hänen spesialiteettinsä on leikata vaippareikiä (=ympyröitä) kankaasta.

Ensimmäisenä saksin kappaleiksi Emeli Designin lahjoittaman kirahvitrikoon vaipoiksi ja muuksi. Käytin jälleen Henni Mustakorven yhdenkoon vaipan kaavaa. Lainaamot kaipaavat nimenomaan yhdenkoon vaippoja tällä hetkellä.

Ensimmäiseen vaippaan tein röyhelöt. Jotenkin ne toimivat paremmin sisävaipassa ompelun kannalta. Kujalliset tahtovat jäädä löysiksi, ehkäpä kangasmäärän takia. Trikoon tukena on kierrätyspyyhefrotee. Sisäpintana mangonkeltainen tencel Myllymuksuilta vuodelta nakki ja kivi. Kumpparina luottokumppari eli Prisman Super-Elastic. Toimii :)

Toisessa vaipassa samalla kaavalla tehtynä on kujat, ja jo kuvasta näkyy, miten jää paljon löysemmäksi. Kumppari ei vaan jaksa vetää kunnolla suppuun paksua kangasta. Sisäpintana tässä pehmoinne babyfleece, muuten samat materiaalit kuin edellisessä. Jotenkin vaipasta tulee myös siistimpi ulkoreunan röyhelösaumuroinneilla..

Silpuista syntyi pesulappuja. Näissä on kaikissa taustalla pyyhefrotee. Trikoo on pehmoisempi pikkupepun tai nassun pyyhintään. Mutta toisaalta froteella voi vähän hangatakin vaikka jotain ruoantähteitä pöydänpinnasta. Ovat siis monikäyttöisiä ja kooltaan just sellasia kun silpusta sattui syntymään.

Toinen Emeliltä saatu lahjoituskangas on apelsiinijoustofroteeta. Aivan ihana ja muhkea kangas, kuitenkin notkea. Tein siitä nettinöttösen täyttöversiona ja sisäpinnaksi valitsin tencelin. Ihanan pehmoinen pienen vauvan vaippa. Näpsykiinnitys toimii pikkuisella ja vaippa pysyy pehmoisena ja notkeana. Napakan kuoren kanssa toimii myös ilman kiinnitystä.

Ja silput taas hyötykäyttöön. Jälleen pesulappuja. Keltaiset ovat kauttaaltaan tenceliä, joustofroteen taustana tencel.

Kun tekee pienessä ajassa useamman tuotksen, tuntee itsensä tehokkaaksi ja harmittelee töiden paljoutta. Nyt onneksi luvassa on pikkuisen helpompi työjakso, jolloin tunteja ei ole ihan yhtenään. Jos ehtii vähän myös ommella. Näiden lisäksi tein pitkikset pojalle, joka ei kuvattavaksi suostunut. Käytin itse muokattua kaavaa, venytin taas laheita ja sopiavt tuli. Kohta on varmaan siirryttävä housukaavoissa 130cm luokkaan..